Kesään ja kesälomaan kuuluu Suomen suven lyhyyden ja arvaamattomien kelien arvuuttelu. Minusta kesästä tekee kesän pitkä, valoisa aika ja meri. Vaikka sataisi kaatamalla, se ei varsinaisesti pilaa fiilistäni, koska ympärillä vallitsee vihreys ja valo. Juhannuksen jälkeinen aika on parasta kala-aikaa.
Minulla on kerran viikossa espanjan kielen keskustelutunti. Haluan ylläpitää kielitaitoani myös loman aikana. Tämän viikon keskustelutunnilla kerroin, että rakastan kalastamista. Kuvailin espanjalaiselle opettajalleni hienoa tunnetta, kun saa perata omaa saalistaan. Opettajani ilme meni omituiseksi ja kulmiaan arasti nostellen hän kysyi, että onko kalannarraus yleinenkin harrastus suomalaisnaisten keskuudessa? Saimme hyvät naurut, kun totesin, että kalastaminen ei taida olla täällä ainakaan kaupunkilaisten juttu.
Kalastaminen on minulle kesän yksi nautinto ja onkimisessa on omat niksinsä. Abbora on ovela kala. Koskaan ei voi tietää, mihin syöttiin se nappaa. Joskus ahven on ahnas kumiselle jigille, toisinaan sen tekee mieli matoa tai sitten sillä on katkarapupäivä. Ahventa voi yhtä lailla kiihottaa eniten jigiin ja madon yhdistelmä, tai jigin ja katkaravun kaksoiskattaus. Raitapaidat piileskelevät ihan pohjan tuntumassa ja toisinaan ne lymyilevät laiturin alla.
En ole mikään ”fish and release”-ihminen. Otan ylös lähes kaiken kokoiset ahvenet, mitä Ahti suo. Pienet ahvenet nyljen ja isot körmyniskat fileoin. Opin kalankäsittelytaidot vuosien mittaan saaristossa. Sittemmin olen opettanut aika monta miestä perkaamaan kalansaaliinsa. Joskus olen tehnyt vaihtokauppaa laitureiden lasten saalisämpäreiden sisällöistä, kun pienten kalannarraajien perheet eivät ole halunneet kaloja veneeseen sisään. Olen neuvotellut vaihtokauppoja kaloista makeisiin herkkuihin.
Saalista tulee kohdella kunnioituksella. Kunnon kalastaja tainnuttaa, verestää ja sitten perkaa saaliinsa. En halua kiduttaa kaloja sen enempää, kun on tarpeellista. Kalat säilytetään elävinä sumpussa, eikä niitä näännytetä ämpärin lämpenevässä vedessä.
Pitkät onget ovat laiturikalastuksessa turha riesa. Olen nostellut parhaat saaliini tavallisella Bilteman pilkillä. Moni kävelee laiturikalastajan ohi kysyen: ”tuleeko kissan kalaa?” Toinen tavallinen kysymys on: ”tuleeko soppakalaa?” Laiturikalastukseen suhtautuminen on yleensä vähättelevää. Ehkä siksi, että pilkillä kalastamisessa ei käytetä kalliita kalavehkeitä ja -veneitä. Aika moni saliini ihastelija ehdottaakin yhteisruokailua, kun nostan pullistelevaa sumppuani.
Jaan yhden kalastusvinkin; jos kalapaikalta tuntuu nousevan vain särkeä, sen kyljestä voi leikata palasen onkimista varten. Särkiherkkua hyökkää haukkamaan taatusti ahven.
You Tubesta löytyy muuten vanha nylkemisopetusvideoni"Marjukka Karttunen nylkee ahvenen". Video on ainakin vuosikymmenen takaa, mutta kestää pienine kömmähdyksineen tätäkin aikaa. Kunhan tulee kunnon körmyniskoja, niin lisään kanavalleni fileointiohjeet.
Kireitä siimoja, ja vältetään kireää pinnaa!
